Itsenäistynyt Suomi rahoitusmarkkinoilla

Suomi Finland 100-vuotta -kuva100 vuotias Suomi on yksi euroalueen luotetuimmista lainanottajista; Suomen valtion lainanoton kustannukset ovat euroalueen alhaisimpien joukossa. Sata vuotta sitten nuoren valtion asema ei ollut olleenkaan yhtä valoisa.

Itsenäisen Suomen ensimmäisiä vuosia leimasi suuri poliittinen ja taloudellinen epävarmuus. Kansalaissota loi syvän kuilun yhteiskunnan sisälle. Ulkoisia suhteita varjostivat sekä maailmansodan suurvaltapolitiikan kiemurat että Suomen omat rajaerimielisyydet Ruotsin ja Neuvosto-Venäjän kanssa. Myös taloustilanne oli heikko, Suomen BKT laski roimasti 1917–18 ja palautui ensimmäistä maailmansotaa edeltävälle tasolle vasta 1922.

Suomen epävakaa asema ei jäänyt huomaamatta kansainvälisillä rahoitusmarkkinoilla. Vastaitsenäistyneen Suomen valtion obligaatioita pidettiin erittäin riskipitoisina sijoituksina, joiden takaisinmaksuun liittyi suuria kysymysmerkkejä. Ero autonomian ajan vakaisiin vuosiin oli suuri. Itsenäisen Suomen valtion obligaatioiden luottoriskilisä oli Lontoon pörssissä vielä 1920 lähes viisinkertainen verrattuna suurruhtinaskunnan obligaatioiden luottoriskilisään vuonna 1914 (kuva).

Suomen luottoriskilisä vuosina 1890-1930

Pitkään näytti siltä, että Suomen valtion riskilisä korreloi tsaarin Venäjän obligaatioiden kanssa. Niiden markkinahinnat olivat taas suoraan riippuvaisia Venäjän sisällissodan valkoisen osapuolen sotamenestyksestä. Punaisten voittaessa Venäjän sisällissodassa sijoittajat tiesivät jäävänsä nuolemaan näppejään. Olihan Lenin ilmoittanut jättävänsä tsaarin-Venäjän velat maksamatta. Tilannetta ei myöskään auttanut, että Suomen senaatti ei ollut pystynyt huolehtimaan vuoden 1918 Saksa-suuntauksen aikana vanhojen puntaobligaatioiden kuoletuksista ja kassavirroista.

Riskilisä laski alemmaksi vasta vuonna 1922. Seuraavana vuonna tasavalta laski liikkeeseen ensimmäisen ulkomaisen obligaatiolainansa. Tarton rauhansopimus ja Itä-Karjalan ja Ahvenanmaan kysymysten ratkaisut vakiinnuttivat Suomen kansainvälistä asemaa. Sisäpolitiikassa tasavaltalainen hallitusmuoto ja maltillisten poliittisten ryhmien ajamat sisäpoliittiset uudistukset rauhoittivat yhteiskunnallista kuohuntaa.

Maailmansotien välisenä aikana Suomen valtion riskilisä ei kuitenkaan missään vaiheessa palautunut 1800-luvun tasolle. Suomen riskilisä pysyi sitkeästi muita Pohjoismaita suurempana ja vastaavasti luottoluokitukset olivat muita Pohjoismaita huonompia. Maantieteelliseen sijaintiinsa Suomi ei voinut vaikuttaa, kuten muutamakin merkittävä pankkimies aikanaan totesi.

Lainanoton historiaa rahamuseossa

Valtion lainanoton kautta voi tutustua historian kiemuroihin.  Talouskehitys ja monenlaiset poliittiset tapahtumat vaikuttavat valtion lainanoton määrään ja muotoihin. Ne myös vaikuttavat rahoitusmarkkinoiden arvioihin sijoituskohteiden tuottomahdollisuuksista ja niihin liittyvistä riskeistä, määritellen valtion lainanoton kustannukset.

Nykyhetken historiallisen alhainen korkotaso on tästä oivallinen esimerkki. Rahoitus- ja velkakriisin jälkeinen taantuma ja viimeisimpänä Euroopan keskuspankin määrällinen elvytys on painanut euroalueen valtionobligaatioiden korot historiallisen alas. Suomen valtio saa nyt lainaa edullisemmin kuin koskaan aikaisemmin.

Suomen Pankin rahamuseossa aukeaa 21.4. valtion lainanoton historiaa esittelevä näyttely. Näyttelyssä esitetään teemoittain valtion lainanoton tärkeitä tapahtumia ja kehityskulkuja 1800-luvun puolenvälin taloudellisesta heräämisestä nykypäivään saakka.  Yhtenä esimerkkinä näyttelyssä on J. K. Paasikiven johdolla liikkeeseen lasketun puntalainan liikkeeseenlasku Lontoossa 1909, kun Venäjän sortotoimet varjostivat Suomen asemaa itsenäisenä lainanottajana.

Obligaatio_1909

Aivan oman lukunsa muodostaa sota-ajan lainanotto. Valtio tarvitsi sotaponnisteluihin kaiken liikenevän rahan, mikä johti suuriin ponnisteluihin valtion obligaatioiden markkinoinnissa. Valtiokonttori on koonnut näyttelyyn laajan otoksen sota-ajan maanpuolustushenkeä hehkuvista lainaesitteistä.

Näyttelyyn on myös kaivettu esille Valtiokonttorin arkistosta kattava valikoima valtion obligaatioita vuoden 1859 ensimmäisestä rautatieobligaatiosta alkaen. Näyttävien vanhojen obligaatioiden symboliikka kuvastaa Suomen pyrkimystä korostaa itsenäistä, valtiollista asemaansa, mutta obligaatioiden kuvituksessa heijastuu myös taiteen tyylisuuntien muutokset kansallisromantiikasta pelkistettyyn modernismiin.

Obligaatio_1895

Obligaatioiden välittäjistä nousevat esiin maailmankuulut pankit, kuten Rothschild & Söhne, Crédit Lyonnais ja National City.  Keisarillisen Suomen senaatin ja valtiovarainministeriön puolesta obligaatioiden allekirjoittajina on koko joukko suomalaisia valtiomiehiä, tunnetuimpina J. K. Paasikivi, Risto Ryti ja Väinö Tanner.

Pelkkää historiaa näyttely ei ole, vaan siellä kerrotaan myös nykyhetken lainanottokäytännöistä. Valtion 2000-luvun lainanotto on läpeensä kansainvälistä, valtion yhteistyöpankit ovat globaaleita toimijoita ja valtionobligaatiot houkuttelevat sijoittajia maailmanlaajuisesti.

Näyttely on esillä Suomen Pankin rahamuseossa 21.4.–20.9.2015. Virtuaalinäyttelyyn voi tutustua osoitteessa www.rahamuseo.fi/vaihtuvat_nayttelyt/yhteinen-velkamme.